Minä laitan tämän, vaikka en usko teidän kommentoivat. Jos en kuukauden aikana saa yhtäkään kommenttia muilta kuin Teteltä, sen on loppu. : (

Juliet tuli illalla harkoista kotiin ja pälyili miltei vauhkosti ympärilleen. Hän pelkäsi koko ajan, että jostain nurkasta astuisi esiin Alicia, sillä hänellä ei ollut kiveä mukanaan. Samassa nurkan takaa kuului rasahdus, ja Juliet kääntyi ympäri salamannopeasti. Kadulle astui räsyinen ja suttuinen kulkukissa. ''Pelkkä kissa?'' Juliet totesi. ''Taidan olla jo todella vainoharhainen.'' Kissa naukui ja seurasi Juliettea. ''Lopeta. Minä en voi ottaa sinua mukaan kotiin. Ja minulla ei ole ruokaa sinulle.'' hän jatkoi ärtyneenä. ''Enpä minä sitä kyllä tarvitsekaan. Söin juuri.'' kissa sanoi, ja Julietin sydän meinasi hypähtää ulos rinnasta. ''Puhuva kissa! Onko tämä nyt joku piilokamerajekku?'' Juliet kysyi hämmentyneenä. ''Ei toki. Kyllä minä nyt puhua osaan.'' Kissa naukui. Juliet oli edelleen kuin aaveen nähnyt, mutta onnistui sentään esittämään kysymyksen: ''Miksi seuraat minua?''. ''Koska vartioit amulettia. Se on tärkeä, ja minun tehtäväni on suojella ja auttaa amuletin vartijoita.'' kissa kertoi. ''Kiva kun muistutit minua siitä ärsyttävästä kiviriipasta.'' Juliet hymähti ja lähti kävelemään kotiin, kissan seuratessa uskollisesti perässä. Kun hän oli huoneessaan, ei kissaa ollut näkynyt vähään aikaan, ja Juliet uskoi, että se oli jäänyt matkalla jonnekin tienvarteen. Yht.' äkkiä kissa kuitenkin ilmestyi hänen eteensä ja hän kirkaisi. ''Mikä hätänä, kulta?'' äiti huusi. ''Ei mikään, äiti. Purin vain kieleeni.'' Juliet selitti ja kääntyi sitten kissan puoleen. ''Kuinka sinä tuon teit?'' hän kuiskasi.'' Tietenkin osaan olla näkymätön. Ja osaan muutakin hyödyllistä'' kissa totesi tyynesti. ''No, jos nyt aiot jäädä tänne, niin minä ainakin pesen sinut'' Juliet julisti kuin tuomion kissalle, ja vei sen kylpyyn. Noin tunti kaikenlaisessa puunauksessa kului, mutta se oli sen arvoista. Nopeasti hän oli tehnyt katukissasta palkintonaukujan. Se oli harmaan sijasta musta kuin yö, ja kiilsi kuin helmi. Juliet oli leikannut sen kynnet ja ruokkinut sen, ja se olikin kuin uusi kissa. Kun hän oli kissan kanssa huoneessaan, hän päätti esittää kysymyksen. ''Mikä sinun nimesi on?'' hän uteli kissalta. ''Millä nimellä haluat minua kutsua?'' huokaisi kissa. ''Sinä kimallat ja olet kaunis. Oletko tyttökissa?'' Juliet jatkoi. ''Minä en ole kissa, etkö ymmärrä? En ole mikään tältä planeetalta, joten minua ei voi sanoa tytöksi tai pojaksi.'' kissa ärtyi. ''Hyvä on. Sinä voit olla Star.'' Juliet totesi, ja Star naukaisi hyväksyvästi. Sitten Juliet rupesi nukkumaan ja Star meni sille varattuun omaan koriinsa. Seuraavana päivänä koulun jälkeen Luke tuli käymään Julietin luona. ''Kiva kissa'' hän totesi nähtyään Starin. ''Se ei ole kissa'' Juliet myönsi. ''Onko jotain jäänyt kertomatta?'' Luke uteli. ''Muista, mitä lupasit''.  Se oli totta. Luke oli kokenut niin paljon, että Juliet oli luvannut kertoa hänelle kaiken kehityksen ''Projekti Amuletissa''. Niinpä hän päätyi kertomaan kaiken, mitä Starista tiesi. ''Entä eikö tuo kissa yhtään epäilytä sua? '' päätti Luke kysyä. ''Kuinka niin? Mikä minua nyt yhdessä kissassa epäilyttäisi?'' Juliet totesi huvittuneena. Seuraavasta lauseesta hän kuuli vain sanan "sinisilmäinen", muttei viitsinyt välittää. Vainoharhaisuus oli Luken pahin ongelma. Päivät kuluivat eteenpäin aivan normaalisti. Mikään ei ollut vialla, kaikki oli vihdoin hyvin. Silti jokin kaihersi Luken mieltä, ja oli eräs yö, jolloin hän nousi juuri oikeaan aikaan. Silloin vainoharhaisuudesta oli hyötyä.

Ja muuten: Jos joku arvaa, mikä tuossa katissa on niin epäilyttävää, hän saa palkinnoksi...ööh...mainetta ja kunniaa! No joo, mainostan hänen blogiaan n. kuukauden ajan, ok? Ja jos arvaajalla ei ole blogia, hän saa mainoksen mistä blogista haluaa.